3 x jouluinspiraatio

Taina: Kukilla joulutunnelmaa

Inspiraatio, se voi yllättää kuten eilen illalla ihan äkkiarvaamatta, kun aloin lämmittämään glögiä. Hetken sai glögi jäähtyäkin, sillä ehdin välissä mm. käymään pihalla kaivelemassa sammalta olohuoneen asetelmaan...

Perjantaikukkasten sijaan hain tänään Villiviinistä yhden lehdettömän jouluruusun ja yhden lankaköynnöksen ajatuksena laittaa yhteen asetelmaan. Kukkien seuraksi hain vähän lisää sammalta ja isot kävyt käpykulhosta. Aika kiva tuli, ja toivottavasti kestää myös!Mallailin asetelmaa kirjastoonkin, mutta koska keittiössä tulee vietettyä huomattavasti enemmän aikaa, sai astelma paikan keittiön pöydältä.

Heidi: Jouluisia askarteluja

Ensimmäisen adventin inspiroimana väkersin lapsille nopean joulukalenterin. Blogistani löytyy siihen ohjeet. Meillä ainakin lasketaan öitä, milloin saa avata ensimmäisen luukun. 25 yötä jouluun - minä niin nautin tästä odotuksesta!

Emonen: Jouluinspiraatiota etsimässä

Tipulassa on flunssailtu viime viikolla ja jouluinspiraatiokin on muun kiireen keskellä hieman kadonnut. Tyttöjen joulukalenteri on sentään valmiiksi mietitty, mutta moni muu jouluinen asia on jäänyt tekemättä. Eilen kuitenkin pääsin sytyttämään ensimmäisen adventtikynttilän ja sen äärellä pakkasesta sulatettua maustekakkua syödessä melkein saavutimme joulutunnelman!

Aikomuksena oli laittaa ensimmäisenä adventtina jouluvaloja paikoilleen ja kenties muutama koristekin. Aikomus jäi aikomukseksi, mutta olohuoneessa sentään on jo toista viikkoa jouluvaloin koristeltu sypressi. Joulukuusi ei oikein mahdu meille, joten tänä vuonna sypressi saa sijaistaa sitä.

Vaikka tekemättömät joululahjat ja -valmistelut hieman painavatkin mielessä, olen iltaisin viihtynyt television edessä ihan vain olemassa. Siitä kai joulunodotuksessa lopulta onkin kyse, rauhoittumisesta ja hiljentymisestä. Kun vain itsekin sisäistäisi asian kunnolla!

Mukavaa joulunodotusta ja huomenna alkavaa joulukuuta! :)

3 x adventtikynttelikkö

Heidi: Kynttilänjalka betonista

Uskomatonta - enää viikko ensimmäiseen adventtiin! Tein viime kesänä betonisen kynttilänjalan adventteja ajatellen ja nyt oli aika koristaa se. Muutamalla puolukanvarvulla ja hopeisilla numeroilla siitä tuli mielestäni mukavan pelkistetty. Ajatus oli, että pelkät kynttilät olisivat riittäneet, mutta ensimmäisen betoniaskarteluni lopputulos ei ollut ihan toivotunlainen. Varpujen tehtävä on siis peittää kauneusvirheet.

Toivon, että varvut kestävät aattoon asti kauniina. Ilmeisesti niitä kannattaa suihkutella kerran viikossa.

Taina: Betoniset numerot

Lähdin etsimään ideaa adventtikynttelikköön Pinterestistä, ja löysinkin kaksi kuvaa betonisista numeroista, joissa oli kynttilät. Ihana idea! Sitä oli pakko lähteä kokeilemaan, vaikken ole koskaan itse tehnyt varsinaisesti betonitöitä.

Sen verran koukuttavaa touhua, että voisin kuvitella kokeilevani jotain muutakin kesällä, kun tätä voi tehdä ulkona. Tarkemmat ohjeet ja työvaiheet kynttelikön valmistamiseen löydät blogistani. Yhdessä illassa tulee valmista, joten jos innostuit, hyvin ehtii vielä! Kuvia varten halusin sytyttää kynttilätkin. Ei millään malttaisi odottaa viikkoa, että oikeasti saa sytyttää ykkösen.:)

Emonen: Värikkäät adventtikynttilät

Meillä ei ole aikaisempina vuosina ollut adventtikynttilöitä, mutta tänä vuonna halusin viimein sellaiset. Koska kodistamme löytyy muutenkin violettia, oranssia ja fuksiaa, päätin etsiä väreihin sopivat kynttilätkin.

Kynttilät ovat Finnmarin kauniita pöytäkynttilöitä ja adventtinumerot niihin löytyivät Indiskan alennuspöydästä. Haaveena oli löytää hieman erilainen alusta kynttilöille, mutta ainakaan vielä ei sopivaa näkynyt missään. Lintutarjotin alkoi kuitenkin miellyttää jo omaa silmää sen verran, että ehkä se jää pysyvästi kynttilöiden alle jouluun asti. :)

Nyt kynttilöiden kaverina on kiviä, mutta katsotaan, tulisiko tilalle kenties havuja lähempänä joulua. Myös nuo Heidin puolukanvarvut näyttävät hienoilta!

Poltatteko te adventtikynttilöitä?

Millaisia kynttilöitä teiltä löytyy? :)

Marraskuuta on muuten vielä viikko jäljellä, joten vielä ehtii osallistua teemakuukauteen. Jos siis olet marraskuun aikana kirjoitellut jostain lämpöön liittyvästä aiheesta, tervetuloa jakamaan postauksesi tänne! :)

Istutusten päivitys

3 x callunat -postauksessa etuportaan ruukuissa koreili vielä kurpisat jäänteenä halloweenista. Olen tainnut mainitakin, että yleensä mun ruukkuistutuksissa tapahtuu muutosta vähitellen. Usein koko istutus taitaa uusiutua yhdellä kertaa vain kesän alussa. Lankaköynnös sinnittelee edelleen toisessa ulkoruukussa ja callunat sekä kataja voivat hyvin. Näiden lisäksi kurpisoiden tilalle istutin viikonloppuna hopealankaa ja jouluruusut.

Nyt istutukset näyttävät jälleen kauniilta ja tuoreilta. Eikös tuon jouluruusun pitäisi kestää pientä pakkastakin! Elän toivossa, että näillä istutuksilla pärjätään taas hyvän matkaa eteenpäin, jos nyt ei kovia pakkasia ole tulossa.

Taina

3 x sunnuntaina

Taina: Kotoisaa oleilua

Meidän perheestä minä olen se aamuvirkku, joka herää ensimmäisenä. Nautin erityisesti viikonloppuaamujen omista hetkistä, jolloin esim. lueskelen lehtiä tai blogeja, oion hieman paikkoja, toisinaan sytytän tulet takkaan ja syksyisin polttelen kynttilöitä sydämeni kyllyydestä. Tänä sunnuntaina heräsin joskus puoli kahdeksan aikaan, kun sade rummutti makuuhuoneen ikkunapeltiin. Ihan hyvä hetki herätä, sillä sain nautiskella aamun hiljaisuudesta pari tuntia ennen muiden heräämistä.

Ensi töikseni kipaisinkin kesähuoneeseen hakemaan lampaantaljoja keittiön tuoleille. Piti tehdä se jo eilen, mutten jaksanut iltapimeällä lähteä enää ulos. Sain eilen viimeisenkin Bonanza-tuolin maalattua, joten siitä tuli sitten olo, että pitää ne taljat hakea.:) Melkein toivoisin, että olisi omat taljat keittiöön, ja omat kesähuoneeseen, mutta nyt mennään näillä, mitä on. Osa noista taljoista on todella isoja näihin tuoleihin, kuten kuvasta näkyy.

Aamupäivään sisältyi hieman siivoilua. kuten tasoilla ajelehtivien tavaroiden paikoilleen laittamista ja tiskikoneen tyhjennys, joka normaalisti on poikien hommia. Keittiön pöydälle rakentelin asetelmaa ja sitten maltoin viimein aamupalalle ryhtyä...

Osan aamupäivästä käytin blogipostauksen kirjoittamiseen ja otin myös kuvia tulevia blogijuttuja varten. Valoa oli juuri ja juuri riittävästi kuvaamiseen.

Ruuaksi laitoin hampurilaisia, pihvit valmistuivat nopeasti uunissa. Ruuan jälkeen päätimme vihdoin hoitaa kesähuoneen ovessa olevan reiän tukkimisen. Ostin jokin aika sitten kolkuttimen, jonka maalasin mustaksi. Mies kiinnitti vanhaan, harmahtavaan laudanpalaseen, ja koko systeemin kesähuoneen oveen, reiän kohdalle.

Käväisimme mieheni kanssa myös kaupungilla kahvilla ja parissa askartelukaupassa etsimässä tarpeita tulevaa adventtikynttikköä varten. Olin yllättynyt, että mieheni osallistui etsintääni erittäin auttavaisesti!;D En löytänyt kaipaamaani, pitää kai ryhtyä Pelle Pelottomaksi..Harmittaa, sillä oli tarkoitus toteuttaa askartelut tänään pois päiväjärjestyksestä.

Illalla on vielä luvassa lisää ruuanlaittoa ja todennäköisesti pyykinpesukoneen laulattamista. Sunnuntai on mulle yleensä pyykkipäivä. Sunnuntai-illan päättää puolituntinen Solsidania ja tunti Siltaa telkkarista. Yleensä molemmat on pakko katsoa heti, vaikka Silta tuleekin aika turkasen myöhään.

Emonen: Viikon latautumispäivä

Odotan viikonloppua aina kovasti, sillä silloin saan kiireisen ja usein väsyttävän arkiviikon jälkeen nukkua päiväunet. Eilinen päivä kului käsityömessuilla, joten sunnuntaina sain ladata akkuja seuraavaa viikkoa varten ja nukkua hieman univelkoja pois.

Herättyäni oli Miehen vuoro viettää vapaahetkeä, joten pikaisen tiskauksen jälkeen ihmettelimme esikoisen kanssa tämän "pikkukotia" ja eväiden valmistusta Pupulle. Söimme välipalaa ja hörppäsin samalla mukillisen kaakaota. Periaatteessahan olen herkkulakossa, mutta nyt taisin löytää herkkuhiiren mentävän kolon!

Iltapäivällä saimme kylään kauan odotetun vieraan: tytöille koko ajan tärkeämmän ja tärkeämmän tädin, siskoni. Oli kiva vaihtaa kuulumisia teemukillisen äärellä ja seurata tyttöjen touhotusta!

Vaikka usein viikonloput menevät hurjan nopeasti, tällaiset hitaat päivät, jolloin ei ole mitään tärkeää tekemistä, ovat parhaita. Valitettavasti se on pois monesta muusta asiasta, sillä emme halua käyttää aikaa kaupoissa kiertelyyn (joka olisi aika oleellista, jotta pari järjestelyjuttua etenisi) tai sopia paljon kyläilyjä sekä lauantaille että sunnuntaille. Nyt kuitenkin mennään näin ja ehkä viimeistään parin vuoden päästä viikonloput ovat taas aktiivisempia! :)


Heidi: Epätavallinen sunnuntai

Yleensä nautin rauhallisista, ei mitään tekemistä -sunnuntaista, mutta tänään on tosiaan tehty kaikkea sunnuntaille epätyypillistä. Aamu alkoi talon siivoamisella, minkä jälkeen suuntasimme kaupoille joulupukkia katsomaan. Sen jälkeen alkoi odotus ja kysely "koska lähdetään?". Aivan täpinöissään silmät täynnä iloa ja intoa kolme tyttöä ja poika suuntasivat naapurikuntaan käsittämättömän huikealle ROBININ keikalle.

Kuva on tietysti onneton kännykkäräpsy, eikä anna oikeutta mahtavalle menolle, joka jatkui läpi shown. Tämä äiti hyppi kuin viimeistä päivää repparissa liki 20 kiloa, eikä tuntunut missään. Huomenna ehkä tuntuu, mutta oli se sitten sen arvoista!

Nyt sauna vetää kovasti puoleensa. Saunan jälkeen ajattelin herkutella juustoilla ja katsoa jakson Solsidania sohvan nurkassa - jotain normaalia edes tässä sunnuntaissa.

Tänään en ole ehtinyt kameran kanssa heilua, joten kuva vime tammikuulta. Joulukuusikin siellä taustalla tönöttää. Sisällä meillä ei vielä kuusta ole, mutta ulkona niitä loistaa kaksin kappalein. ;)

Nautinnollista alkavaa viikkoa!

3 x marraskuinen koti

Emonen: violettia, oranssia ja fuksiaa

Keittiömme on ollut jo jonkin aikaa violetti, mutta nyt marraskuun kunniaksi myös olohuone sai hieman syksyisemmän värityksen. Meidän loppuvuosi on tehty violetista, oranssista ja fuksiasta, mutta ehkä lähempänä joulua mukaan tulee hieman punaistakin.

Taina: Pesämäistä tunnelmaa

Alkusyksyn väistyttyä huomaan lempivärieni olevan mustaa ja harmaata. Outo juttu, sillä kun lisää yhtälöön vähenevän valon määrän, saa lopputulokseksi jotain melkoisen synkkää. Lienee kysymys siitä kuuluisasta pesän rakentamisesta. ;D Onneksi harmaansävyjä on vaaleampiakin, ja toisaalta marraskuussa saa poltella kynttilöitä aamusta iltaan (ainakin vapaapäivinä), ja kaikki pallovalot on taasen viritetty paikoilleen. Takkakin tuo lämpöä ja valoa lähes joka päivä.

 

Pesänrakennuksen lisäksi joku näkymätön voima yrittää ohjata elimistöä keräämään vararavintoa talven varalle. Olen koko syksyn syönyt säntillisesti ja vastustanut esim. leipomista, koska sittenhän ne leipomukset on jonkun syötävä...Marraskuun tullen huomaan kiusausten vastustamisen valtavan vaikeaksi, leipoakin olen ehtinyt jo kaksi kertaa reilussa viikossa!

Heidi: Tunnelmavaloa ja ripaus vihreää

Meillä melkein ympäri vuoden palavat pallovalot ovat saaneet muutaman tähtivalaisimen kaverikseen tähän marraskuun pimeyteen. Lämpimiä lampaantaljoja sekä pehmoisia peittoja on levitelty ympäri kotia ja kukkien väriloisto on vaihtunut muutamaan katajan oksaan.

3 x isä

Emonen: Pienten tyttöjen isi

Pienten tyttöjemme isi on ollut isänä hieman päälle 2,5 vuotta ja niistä vähän yli vuoden kahden tytön isinä. Isi on tytöille toinen maailman navoista, jonka jalkaan juostaan kiinni isin tullessa töistä ja jolle tuodaan kirja toisensa perään luettavaksi.

Isin kanssa on ihan parasta riehua iltaisin, mutta hienoa on myös tehdä viikonloppuisin palapelejä rusinakipon äärellä, seikkailla ulos katsomaan tähtiä tai rakentaa palikoista koteja pupulle tai ankalle. Isin auto on huippupaikka, sillä siellä saa aina kuunnella Titi-nallea!

Kuvat ovat vuoden takaa ja on hauska huomata, kuinka paljon asioita on tapahtunut vuodessa. Vuosi sitten kuopus pötkötti paikoillaan ja saattoi hymyillä isille tämän tullessa kotiin. Nyt hänkin rynnii leluesteiden yli ja kiitää isin jalkaan. Kun isi tulee kotiin, syliin on päästävä heti eikä kohta! Esikoinen taas puuhasteli vuosi sitten isin kanssa jo paljon, mutta nyt mukaan on tullut puhe: isin tullessa kotiin on hienoa päästä kertomaan, minkä uuden sanan on oppinut! Hienoa on myös, kun isi selittää ja kertoo asioista - tyttö kuuntelee todella tarkkaavaisesti selitykset ja tiivistää asian hienosti  muutamaan sanaan.

On kiva nähdä, kuinka tärkeä isi on tytöille. Vaikka pikkulapsiperheen arki on usein kiireistä, väsyttävää ja raskastakin ja vaikka töiden ja perheen yhdistäminen tuntuu toisinaan hankalalta, on hienoa huomata, että tytöillä on hyvä suhde isäänsä ja työpäivän päättyminen on heille valtavan iso juttu. Parasta on, kun isi on kotona tai jos pääsee "iti pukaaaaaan!".

Heidi: Kolmen pienen isi

Kuutisen vuotta sitten jouluaaton aattona, kun muu Suomi oli paistamassa kinkkua, meistä tuli äiti ja isä. Tänään aamulla viidentenä isänpäivänä isä sai rutistuksen ja suurella rakkaudella tehdyt lahjat kolmelta pieneltä.

Meillä on tapana laulaa ja viedä aamupala isälle sänkyyn näin juhlapäivän kunniaksi. Se palo, joka lapsen silmissä loistaa, kun isä avaa hänen omin pikkukätösin tekemää lahjaa ja isän onnellinen, vähän jännittynyt hymy kasvoilla - täydellistä.

Arkena yhteinen aika on välillä kortilla, mutta viikonloppuisin on aikaa puuhata koko perheen voimin. Lasten mielestä parasta on, kun isi on kotona ja antaa pelata Nintendoa tai opettaa sirkustemppuja.


Taina: Miehen malli kahdelle pojalle

Pikkulapsivuosista tuntuu kuluneen aikaa, kun esikoinen on jo kuudentoista, ja kuopuskin kaksitoista. Teini on ollut koko viikonlopun leireilemässä, ja tämä taitaa olla ensimmäinen isänpäivä lasten syntymän jälkeen, kun emme ole olleet yhdessä koossa heti isänpäivän aamuna. Erilainen isänpäivä.

Olen todella kiitollinen edesmenneelle appiukolleni siitä, millaisen miehen mallin hän on antanut lapsilleen.<3 Hän oli lämmin, välittävä ja läsnä lastensa elämässä. Ihan poikkeuksellista oli, että hän osallistui aktiivisesti kotitöihin ja laittoi ruokaa, mitä monetkaan 30-luvulla syntyneet miehet eivät tee tai ole tehneet. Näistä lähtökohdista minua ja lapsia on onnistanut, sillä mieheni on saanut kodistaan erinomaiset eväät olla isä.

 

Perheen ainoana naisena minua kohdellaan ihan erityisen kauniisti, siksi olen hyvin luottavainen, että lapsemme osaavat aikuistuttuaan olla hyviä ja arvostavia kumppaneita puolisoilleen. Pojilla on tietenkin isänsä kanssa ihan omia juttuja, useimmiten ne liittyvät urheiluun tai tekniikkaan. Pienempänä isä oli se, joka sai iltavillit aikaiseksi...Tiedättehän, isät on ihan parhaita riehumiskavereita!

Oikein mukavaa isänpäivää!

Teemakuukaudet alkavat!

Marraskuu on pyörähtänyt käyntiin, joten nyt on hyvä hetki aloitella myös kuukauden teemaa! :)

Teemakuukauteen voit osallistua täällä ja linkin löydät myös blogin sivupalkista. Marraskuussa teemana on lämpö.

Voit jakaa vaikkapa herkullisen lämpimän ruoan ohjeen, kuvata kotisi kynttilöitä tai kertoa, millä vaatteilla sinä varustaudut lähenevää talvea varten. Postauksia voi linkitellä koko marraskuun ajan ja kuun vaihteessa teemme osallistuneista koostepostauksen Pieneen teehetkeen!

Tervetuloa jakamaan ideoita ja ajatuksia kanssamme!

Lämmintä marraskuuta toivottaen Emonen, Taina ja Heidi. :)

3 x callunat

Heidi: Neljä callunaani

Vähän hävettää kertoa, että nämä neljä callunaa ovat ainoat syysistutukset meidän 2500 neliön pihallamme. Yksi lyhdyssä ja kolme betoniruukussa pääovellamme.

Meidän sisäänkäynnillä on oikeastaan kaksi vuodenaikaa, kevät ja syksy. Keväisin ruukkuihin pääsevät orvokit ja syksyllä ne vaihtuvat callunoihin. Varsinaista kukkaloistoa siis!

Emonen: Etuoven callunat

Kuten Heidillä, myös meillä syysistutukset ovat hyvin, hyvin vaatimattomat. Etupihalta löytyy muutama kuollut pallokrysanteemi, mutta onneksi myös nämä kaksi syksyistä callunaa.

Yksi calluna on seinällä ulko-oven vieressä. Punottu kukkateline on löytö kirpputorilta ja ahkerassa käytössä ympäri vuoden.

Toinen calluna on kynttilälyhdyssä suojassa lähestyvältä talvelta ja lumisateelta. Katsotaan, saako se tässä loppusyksyn aikana kaverikseen vielä pari callunaa, sillä ainakin yksi kukkaruukku kaipaa ehdottomasti syys- ja talvikukkia!

Taina:Vähitellen vaihtuvat istutukset

Etuportaan ruukut ovat tällä hetkellä sekoitus kesää ja syksyä. Useamman lankaköynnöksen kaivelin ruukuista sisälle, huonolla menestyksellä, sillä kaikki kuolivat parin viikon sisällä siitä, kun otin ne sisäkasveiksi. Tai ei sittenkään! Kävin juuri pihalla, ja sinne nostamani ja kuolleeksi luulemani lankaköynnös näytti heränneen henkiin! Ilmeisesti ne viihtyvät meillä vain ulkona.:D Toisessa etuportaan ruukussa on kuitenkin vielä yksi kesällä istutettu lankaköynnös. Kaverikseen se sai kaksi vaaleanpunaista callunaa ja hopeakoristeisen kurpitsan. 
 

Toisessa ruukussa on valkoinen calluna, joku pieni havu ja Helinä-keijulla koristeltu kurpitsa. Nämä kurpitsat ovatkin meidän ainoat halloween-koriste, ja ne saavat minun puolestani olla tuossa portaalla vielä tämän viikonlopun jälkeenkin, sillä molemmat näyttävät edelleen hyvältä kahden viikon jälkeen.

Myös kesähuoneen nurkalla olevaan ruukkuun olen vähitellen vaihtanut callunat. Mulla on jossain arkistossa kaunis kuva syys- tai lokakuulta, jossa callunat ovat sulassa sovussa muratin ja lankaköynnöksen kanssa. Harmittaa, kun en sitä tähän postaukseen löytänyt. Liikaa kuvia! Vihreät ruukusta kaivettuani on ruukussa nyt kaksi vaaleanpunaista ja kaksi valkoista callunaa. Kuvasta taisi tulla sen verran taiteellinen, ettei siitä saa mitään tolkkua.;D

 Millaisia syysistutuksia teillä muilla on? Mikä olisi kestävä ja kaunis laji callunoiden seuraksi?